Mitäs toukokuulle tapahtui?

Toukokuu oli kiireinen, ja blogittaminen näköjään vähän unohtui.

Alkukuusta töissä oli budjetin ja työsuunnitelman hyväksyntäkokoukset, ja siitä hyökättiinkin IST Africa konferenssiin. Konferenssi kiertää eri Afrikan maita, ja tänä vuonna se oli Tansaniassa ja meidän kumppani.

Meidän ständillä oli yhteistyökoulun tietokoneprojektin esittely, ja suurlähettiläämme Sinikkakin kävi ständillä tapaamassa koulun johtajaopettajaa. Lisää kuvia löytyy projektimme Flickr-tilistä.

Toukokuussa oli myös Dar es Salaamin perinteinen "huippu"-urheilutapahtuma Nordic Sports Day, jossa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska taistelevat lukuisien urheilulajien kautta maiden mestaruudesta. Hieno kuvagalleria löytyy tästä linkistä, suurimman osan kuvista on ottanut Siltasen Jukka, mutta joitakin myös minä, mm tämän:

Irene kaverinsa Serafiinan kanssa kannustavat Suomen lentopallojoukkuetta voittoon. Kuulemma lentopallon Suomi on perinteisesti voittanut. Minä jouduin darts-joukkueeseen, ja tänä vuonna Suomi voitti senkin.

Sen sijaan laji, jossa Suomi teki ns. Mietaat, oli tämän vuoden cross-grass skiing eli viisi henkeä samoilla suksilla, ja ruohohiihtoa. Jälleen yksi traaginen hetki suomalaisessa urheiluhistoriassa! Kannattaa katsoa video.

Onneksi Suomi kuitenkin voitti kokonaiskisan, ensimmäistä kertaa 16 vuoteen joten riemu oli suuri. Tosin suurlähettiläämmekin muistutti iltajuhlassa, että "Tärkeää ei ole voitto vaan vastustajien täydellinen nöyryyttäminen.... etenkin Ruotsin!"

Toukokuussa käväisin myös työmatkalla Sansibarilla, Nairobissa ja Arushassa sekä sairastin kamalan flunssan joka onneksi kohta alkaa olla ohi. Jotta silleen. Sansibarin matkalla ei tällä kertaa nähty hiekkarantoja vaan yliopistoja ja nuorisokeskuksia, mutta mielenkiintoista oli silti.

Irenellä oli toukokuussa kiireistä, kaikissa aineissa isoja ryhmäprojekteja sekä ryhmäkavereita jotka eivät ihan tehneet tehtäviään riittävän hyvin... joten stressiä meinasi tulla, ja tulikin. Valitettavasti näitä tilanteita taitaa tulla työelämässäkin vielä eteen, joten ehkä niitä sitten on hyvä opetella jo nyt. Todistus tuli tänään, ja oli taas kerran tietenkin hieno. Ai niin ja Irenelläkin oli flunssa, joka myös kesti aika kauan, Irenekin oli viikon poissa koulusta ja oli urheilematta vielä toisen viikon sen perään.

Sunnuntaina illalla Irene ja Pepe lähtee Suomeen, mulla on sillä välillä kämppäkavereina eteläafrikkalainen Rene ja tanskalainen Pernille, joten onneksi ei tarvitse yksin asustella.

Niitä eläimiä - Mikumista edelleen

 Sain palautetta siitä, että eläinten kuvia saa edelleen laittaa eikä blogiyleisö ole vielä kyllästynyt. Laitetaanpa sitten. Mikumissa yksi reissun monista kivoista puolista oli se, että nähtiin aika paljon poikasia eri lajeista, ja monia eläimiä paljon kerralla.

Pikkuseeprat ovat aina vaan hauskoja katseltavia harjat pystyssä! Aika monella seepramammalla oli maha sen näköinen että lisää pieniä oli tulossa.

Matriarkan ympärille kerääntynyt lauma nukkui puun varjossa, ja aina kun varjo siirtyi pois jonkun päältä, tämä nousi haukotellen ylös ja etsi uuden varjopaikan. Muuten ei paljon tapahtunut.

Vaikka leijonat eivät kovin reippailta vaikuttaneetkaan, aina se sykähdyttää kun leijona ottaa katsekontaktin... mielessä käy heti, mahdanko näyttää murealta.

Safariautomme oli sellaista mallia, josta katto nostetaan ylös ja alle mahtuu seisomaan. Pepe seisoi melko lailla koko ajan, tämä oli minun kuvakulmani.

Monenlaisia lintuja nähtiin.

Kirahvien väritys ja kuviot vaihtelevat aika paljon, kuulemma mitä tummempi, sitä vanhempi, mutta jonkun verran on myös yksilöllisiä eroja.

Taustalta ei ehkä erota, mutta näimme isoja laumoja kirahveja. Ne vain hajaantuivat kukin oman puunsa alle syömään, ja kun puita oli aika harvassa niitä ei samaan kuvaan montaa osu.

Kuljettaja-matkanjärjestäjä-toimitusjohtaja-eräopas Kanuth.

En muista enää mikä tämän hienon värisen linnun nimi oli. Lilaa, oranssia, sinistä, turkoosia... ei ehkä suojavärinä hyvä mutta upeat värit.

Auringonlaskut ovat täällä jotenkin erilaisia, en tiedä miksi. Ehkä vain siksi että savannilla taivasta näkyy kerrallaan niin paljon.

Tässä vähän sitä kirahvilaumaa, ja levollista maisemaa.

Matemwe Beach ja Mnemba

Pääsiäisenä mentiin Sansibarille, tällä kertaa Jukan suosituksesta kohteena Matemwe Beach Village, ja sukeltaminen ja snorklaaminen Mnemba-atollilla.
http://www.matemwebeach.net/

 Matemwe Beach Village on paikallisen kylän vieressä eikä eristä vieraitaan kylän elämästä. Näin ollen kyläläisillä ja vierailla on paljon tilaisuuksia tarkkailla toisiaan.

Kylän elämää rytmittää nousuvesi ja laskuvesi, laskuveden aikaan ranta oli täynnä elämää. Lapset leikkivät matalikossa ja aikuiset tekivät töitä.

Kylän naiset "viljelevät" merilevää, pohjaan viritettyihin naruihin tarttuu merilevää jota sitten kerätään parin viikon välein pois. Kuivatettu merilevä kuulemma myydään Kiinaan lääkkeiden raaka-aineeksi.

30-asteisessa vedessä ei palele vaikka siellä kulkisi vaatteet päällä. Kastuminen ei ketään huolettanut, rantamatalassa käveltiin ja istuttiin ihan tyynesti työvaatteissa.

Tältä se tuore levä näyttää.

Merisiilejäkin löytyy, joten paljain jaloin kävely vaatii varovaisuutta. Merisiilen piikeistä tulee kenkkuja reikiä jalkaan. Me oltiin vedessä uimakengät jalassa.

Pepe katseli meille jahtia, jo kelpaisi pursiseuran rantaan tällaisella saapua.

 Auringonnousun aikaan oli rannalla tarjolla kahvit. Noustiin varhaiskahville ja aamun valoja katselemaan.

Kalastajat lähtivät aamun ensi valossa liikkeelle.

Roskia rannalta keräävä poika katseli lähteviä veneitä kaihoisasti.

Ruokalistalla oli illallisella aina vain kaksi alkuruoka- ja kaksi pääruokavaihtoehtoa josta valita. Sansibarilla ei aina saa kaikkia raaka-aineita, ja pienen majatalon on helpompi pitää laatu yllä kun lista on suppeampi. Ruoka oli erinomaista. Tässä mustekalaa.

Rannalla oli muutamia katoksia joihin pääsi varjoon pötköttämään. Yhdessä katoksista oli pieni pöytä ja kaksi tuolia, sinne pääsi kuun valoon illallista syömään yksi pari kerrallaan jos älysi pyytää. Ja mepä pyydettiin, oli mukavaa. Pepe syötti rantaravuille sämpylää...

Riippumatossakin oli usein joku lukemassa.

Aamulla aikaisin henkilökunta toi patjat rantapedeille.

Sukellusreissu oli kunnon dhow-veneellä, samassa kyydissä sekä sukeltajat ja snorklaajat. Yhteensä meitä oli 17 asiakasta ja miehistöä varmaan kymmenkunta henkeä, ja hyvin mahduttiin.

Muikea sukeltaja valmistautuu. Reissulla oli kaksi sukellusta ja myös snorklaajille kahdessa eri paikassa sessio, välissä tarjoiltiin hedelmiä, leipää ja keksejä sekä teetä. Hieno kokemus erityisesti minulle, alkoi heti houkutella mennä uudelleen. Seuraavalle Pepen sukellusreissulle lähdetään Irenen kanssa snorklaamaan mukaan, tosin ensin harjoitellaan altaassa ja jahtarilla jotta on varmasti maskin ja snorkkelin kanssa mukava olo.

Majatalossa oli kiva löhöilyalue, ja värit koordinoitu joka paikassa. Paikassa oli myös kohtuullisen iso uima-allas ja lasten allas, sekä kaksi kissaa ja kaksi koiraa leikkikavereina niille jotka sellaista kaipasivat. Lapsiperheitä oli pääsiäistä viettämässä myös ja hyvin näyttivät viihtyvän. Saataisikohan me tänne Suomesta seuraa.... hmmm?

Ensimmäinen kerta Mikumissa

 Irene lähti pääsiäislomaksi Suomeen, ja irlantilaiset työtutut olivat käymässä joten mentiin viikonloppuna käymään Mikumin kansallispuistoon. Mikumi on Darista katsoen lähin puisto, 4 tunnin ajomatkan päässä.

Otettiin paikalliselta pieneltä matkanjärjestäjältä paketti, johon kuului matkat Darista Mikumiin ja takaisin, kaikki ruoat, kaksi yöpymistä sekä kaksi puolen päivän ja yksi koko päivän safaria. Maksoi 300 dollaria per henki, ihan kohtuullinen. Kanuth Adventure Toursin toimitusjohtaja Kanuth itse ajoi autoa ja toimi safarioppaana, oli ihan hyvä opas.

Nähtiin tällä kertaa paljon leijonia, tämän puun alla makaili uninen yhdeksän leijonan lauma. Kanuth ajoi jeepin reippaasti 10 metrin päähän, melkein tuntui ettei ihan niin lähellä olisi tarvinnut olla. Onneksi jellonia nukutti kamalasti, eivät jaksaneet kiinnostua.

Tästä ja monista muista puista näki melko tarkkaan minkä korkuinen on kirahvi. Kirahveja oli tosi paljon, kerralla nähtiin enimmillään varmaan yli 40, jokainen parturoimassa alapuolelta omaa puutaan.

Tällä kertaa kuvasin puunkäkkyröitä, toki myös eläimiä mutta maisemat kiehtoivat melkein enemmän. Rauhoittava maisema.

Yövyimme puiston ulkopuolella TanSwiss-hotellissa. Ihan ok paikka ja suht hyvä ruoka, mutta sisustus oli aika erikoinen, liekö ollut yhdistelmä tansanialaista ja sveitsiläistä sisustusmakua... erityisesti ne kullanväriset pitsikukkaverhot ja television päällä olleet reikäommelliinat olivat hassuja. Mutta siistiä oli ja hyvät sängyt, eipä siellä niin paljon sisustus haitannut.

Puu(x2) . t: Irene :)

Vieraat sanoivat etteivät ole missään safarilla nähneet niin paljon eläimiä, ja kieltämättä melkein runsaudenpula oli. Porukkaa ei ollut hirveästi, kiva ettei tarvinnut taistella jeeppilaumassa näkymistä. Viimeisen aamun safari jätettiin väliin, koska puiston porttihenkilökunta oli kotona nukkumassa eikä ollut 45 minuutin odottelun jälkeen vielä saapunut... tyypillistä Tansaniaa, valitettavasti. Mutta ei harmittanut, aiemmat safarit olivat ihan riittäviä.

Mitä ei risteyksestä löydy, ei tarvita!

Etelä-Afrikassakin oli monissa risteyksissä kauppiaita myymässä sanomalehtiä ja kaikenlaista muuta ajankohtaista. Täällä risteysvalikoimat ovat vielä monimuotoisemmat.

Viimeaikoina auton ikkunasta olisi voinut ostaa ainakin:

- vettä, limsaa, sipsejä (perunaa, kassawaa ja jamssia), jäätelöä ja erilaisia pähkinöitä.
- viinilaseja, posliinimukeja, kattiloita ja paistinpannuja, kauhoja ja lastoja, posliinikulhoja
- Tansanian karttoja, seinätauluja joissa on esim kaikki ruumiinosat englanniksi, eri maiden lippuja, eurooppalaisten jalkapalloseurojen lippuja
- pehmoeläimiä, pastellivärisiä nokkahuiluja (4 eri väriä), rumpuja, erilaisia soivia muovileluja
- lukulaseja, aurinkolaseja, lippalakkeja
- autolehtiä, naistenlehtiä, sanakirjoja, uskonnollisia kirjoja ja bisneskirjoja
- ratinsuojuksia, automerkkejä tarroina ja kangasmerkkeinä, istuimenpäällisiä
- tennissukkia, t-paitoja, pikeepaitoja
- kännykkäautolatureita, muistitikkuja, puheaikaa

Paras yksittäinen tuote oli ehkä tänään näkemäni muoviapina joka pyöritti käsivarsiaan banaanit käsissä ja soitti instrumentaaliversiota Ace of Base -hitistä "All that she wants". Joihinkin näihin tavaroihin liittyy myyjien rooliasut, esimerkiksi posliinimukien myyjällä on kokkivaatteet päällä. Liekö tulleet kokkihatutkin samassa krääsäkontissa.

Kaiken mitä ei ikkunasta saa ostettua saisi sitten kyllä ostettua kadunvarresta jos vaan pysähtyisi. Huonekaluja, autonrenkaita ja muita varaosia, hiiligrillejä, tietysti taidetta, vaatteita, kenkiä, keinokarvahattuja... tervetuloa vaan shoppailemaan!

No on täällä mukavaakin

Toisin kuin edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, on täällä ihan mukavaakin. Jopa töissä. Tansanialaiset ovat sydämellisiä ja helposti lähestyttäviä, joskin suunnitelmallisuudessa on joskus pientä säätämistä... mutta kenelläpä ei.

Irene viihtyy koulussa, kaverit ovat joskus hölmöjä mutta sitäkin sattuu muuallakin. Tämän viikon Irene on luokkaretkellä maanantaista perjantaihin, ohjelmassa telttailua, pienelle vuorelle patikointia, safari kansallispuistossa ja afrikkalaiseen kulttuuriin tutustumista. Ei hassumpaa!

Meidän muuttokuorma tuli, kirjat, levyt, vaatteet ja ennen kaikkea AUTO! Ja viime viikolla se saatiin jopa rekisteriin eikä asiaa hoitanut heppu edes huijannut meitä paljoa, kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Pepen hierontapöytä saapui myös, ja hoitohuone on kunnossa.

Nyt on vuoden kuumin aika, eikä se ole niin kamalaa kuin kuvittelin. Kosteaa on, ja pikku hiki on herkästi pinnassa mutta siihen tottuu. Jos pystyy olemaan ulkona ja ei suorassa auringonpaisteessa, keli on oikein mukava. Yleensä aina tuulee pikkuisen, aurinko paistaa ja meri kimmeltää. Jos pitää olla sisätiloissa joissa ei ilma liiku, meinaa hikittää aika tavalla. Jotenkin on helpottavaa nähdä, että hiki se on paikallisillakin. Monet kuljettavat mukanaan perinteistä kangasnenäliinaa jolla sitten pyyhitään kokouksissa hikeä naamalta ja niskasta.

Dar es Salaam (Rauhan Satama) on tosi vihreä kaupunki, ja enimmäkseen täällä on mukava olla ja kulkea. Ihmiset moikkailevat kadulla ja kaikki mielellään kokeilevat osaanko swahilinkielisiä tervehdyksiä. Englannilla pärjää onneksi täällä Darissa aika hyvin ainakin jokapäiväisissä askareissa.

Ensi viikolla mennään kollega-Jukan kanssa kielikurssille, jotta päästään vähän paremmin juttelemaan silloinkin kun mennään Darin ulkopuolelle. Täälläkin on kyllä tullut tilanteita, joissa tilaisuuden esiintyjistä osa päättääkin puhua swahilia... olisi hyvä edes ymmärtää vähän paremmin.

Aurinkoisia terveisiä täältä!

Tehokasta ajankäyttöä

Tänään kello 11 oli sovittu palaveri erään tansanialaisen valtionorganisaation kanssa. Tarkoituksena oli kouluttaa suhteellisen isoa joukkoa ihmisiä siitä miten projektisuunnittelumme tapahtuu, jotta saadaan yhdessä laitettua suunnitelmia kasaan ja oikeaan muotoon. Eilen kello 15 tuli sähköpostitse kokousvalmisteluviesti, jossa lähetettiin meille 200 sivua tekstiä esitiedoksi ja vahvistettiin palaveri. Kommentoin siihen että emme ehkä ehdi lukea kaikkea läpi ennen kokousta, mutta että varmaan joku läsnäolijoista voi ottaa sieltä esiin olennaisia asioita jos on tarpeen.

Tänään klo 10 tuli siihen vielä kuittaus ettei tarkoituskaan ollut kaikkea lukea, ja että tavataan kello 11 sovitussa paikassa erään korkeakoulun tiloissa. Olimme paikalla suomalaiseen tapaan kello 10.50, ja menimme kokoustilan luokse. Siellä olikin toinen tilaisuus, joten aloimme soitella yhteyshenkilöillemme kysyäksemme missä kokoushuoneessa tavataan. Toisen ("henkilö A") puhelimeen ei saanut yhteyttä ja toinen ("henkilö B") ei vastannut, tekstasi olevansa kokouksessa.

Selvittelimme sitten asiaa paikanpäällä ja meidät ohjattiin rehtorin sihteerin luokse. Hän soitteli vähän aikaa ja sanoi sitten että sellaista kokousta ei koulun tiloihin ole varattu. Heti sen jälkeen tulikin sitten tekstari ja sen jälkeen soitto B:ltä: kokous oli päätetty siirtää toisen tärkeän palaverin vuoksi, ja eikö A. ollutkaan ilmoittanut meille?

Otettiin sitten taksi ja todettiin että mennään lounaalle ja sen jälkeen meidän kotitoimistoon kirjoittamaan rästihommia. Kun ruoat oli tilattu, tuli tekstiviesti B:ltä: "voitteko tulla tänne?" vastasimme että vähän hankalaa kun ehdittiin jo lähteä keskustasta pois.

Hetken päästä sitten tuli soitto: kokous peruttiin, koska organisaation johtoryhmä oli yhtäkkiä oivaltanut että maanantaina (tänään on perjantai) on tulossa konsultteja joiden kanssa pitäisi kaksi päivää työskennellä toiseen projektin asiaan liittyen. Jottei jäisi viime tinkaan, päättivätkin pitää valmistelupalaverin siihen liittyen.

Valmistelupalaverissa oli tullut esiin kiireellisiä kysymyksiä, jotka piti välittömästi selvittää minun kanssani joten voisinko mitenkään tulla käymään? Olin siinä kohtaa syönyt lounaani, joten lupasin tulla ja olla paikalla 30 min kuluttua. Hässäköin itseni taksiin ja kiidin paikalle.

Ja odotin 45 min... Koska B oli mennyt käymään pankissa. Hänen palattuaan käytiin läpi kiireelliset kysymykset. Puolet olivat sellaisia joihin vastaukset löytyvät projektidokumentistamme, jonka valmisteluun organisaatio oli osallistunut, ja joka kaikkien heidän periaatteessa oli pitänyt lukea. Toinen puoli oli niitä kysymyksiä joiden takia maanantain palaveri järjestetään, jotta ne asiat saataisiin sovittua.

Sitten mukava tunti liikenneruuhkassa ja kotiin. Tuottoisa päivä!

Niin että kun on tullut kyselyitä että miksei blogiin tule päivityksiä, niin siksi että minä teen niin kiireisenä Tärkeitä Asioita etten kerkee.