Armotonta menoa

Ihan irrallisena tietona kerron ensin, että yksien suomalaisten kaverien naapurissa olevasta moskeijasta lauletaan joinain juhlapyhinä ihan selvästi jotain versiota laulusta "Armonta menoa". Silleen alavireisesti ja hitaasti, ilman säestystä. Sanoista ei saa selvää ihan, mutta ihan se kuulostaa siltä:

Armotooontaaaaa, meenoooaaa
pannaan nyyyt
vaauhdillaaaa

Ja sama uudelleen. Melodia on ihan sama.

Työpaikalla pääsin taas osallistumaan pankkitilin avaamiseen. Se se on jännää puuhaa! Kukaan ei oikeasti tiedä mitä kaikkia papereita siihen tarvitaan, ja kerralla ei varmasti onnistu. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut hoitaa sitä itse, vaan isäntäorganisaatiomme taloushallinto hoitelee.

Olin saanut jo ennalta tiedon että pitää toimittaa 5 valokuvaa. Sitten sain ihan toiselta henkilöltä talossa tekstarin: "Taloushallinto etsii sinua". Vastasin ettei ilmeisesti kovin tarmokkaasti, sillä olin ollut omassa työhuoneessani koko päivän, puhelinkin oli päällä ja mailejakin luin. Lupasin kuitenkin mennä käymään.

Taloushallinto katsoi mustavalkoisia valokuviani, ja sanoi että pitää olla värillisiä. "Täytitkö lomakkeen??" Kun näytin kysyvältä, sain mukaan lomakkeen tutustumista varten, ja sovittiin että tulen seuraavana päivänä uudelleen kuvien kanssa ja taloushallinnon setä auttaa minua täyttämään lomakkeen.

Näin tehtiin. Ihmeellistä kyllä kuviksi kävivät väriprintterillä itse printatut ja leikatut "passikuvat" jotka piti "sertifioida" kirjoittamalla kunkin kuvan taakse nimmari ja päivämäärä. Luonnollisesti tarvittiin myös kopiot passista ja työluvasta, eikä sitä tietty viimeksi kukaan viitsinyt sanoa - mutta olinpas arvannut! Hähää, ne oli mukana.

Sitten lomakkeeseen piti täyttää osoite ja puhelinnumero, syntymäpaikka ja muuta olennaista tietoa. Tällä kertaa ei tarvittu isän ammattia. Meinasi olla haaste ettei ole lankapuhelinta mutta siitä selvittiin. Sitten sain toisen lomakkeen. "Menet tämän kanssa korttelijohtajan luokse".

En meinannut oikein ymmärtää edes mistä on kyse, ja kärsivällisesti taloussetä kertoi, että lappuun kirjoitetaan osoite, ja sitten mennään paikallishallintoon kuuluvan kortteliviranomaisen luokse lapun ja passikopion kanssa ja sitten tämä leimalla todistaa että asun siellä missä väitänkin asuvani. Kysyin mistä se korttelimies sen tietää, tähän ei osattu vastata.

Kysyin miten sen korttelijannun löytää. "Se on siellä Oysterbayssa, semmoinen talo, ootapa nyt, siellä on Tansanian lippu pihalla... kyllä sen näkee kun ajaa ohi..." Tässä kohdassa setä huomasi että kulmakarvani lähestyivät hiusrajaa uhkaavalla vauhdilla ja ehdotti että jos kuitenkin heidän autonkuljettajansa kävisi hakemassa paperiin leiman. Suostuin.

Sitten allekirjoituksia monta, pariin eri lomakkeeseen ja sormenjälkikorttiin. Sekä se sormenjälki. Parin päivän päästä tuli toinen herra käymään, ja kertoi että vääriin paikkoihin oli allekirjoitettu ja peukalolla leimattu, joten otettiin uudelleen. Toivotin hänelle onnea pankkimatkaan, hän kiitti vakavana ja lähti. Odotan jännityksellä koska tili aukeaa.

Yritin lisätä tähän kuvan musteisesta peukalostani muttei onnistunut.

Armotoontaa.... meenoooaaa...