Vielä täällä ollaan...

Joo, täällä ollaan ja kaikki kunnossa. Nyt on pitkästä aikaa taas sellainen jakso että ei ole vieraita.

Mummi ja Pappa lähtivät Suomeen reilu viikko sitten ja Sardiinien joukkue viime lauantaina. Nyt on autiota ja tyhjää.

Alkuvuodesta on vähän sairasteltu, Irenen kanssa meillä molemmilla on ollut keuhkoputkentulehdus ja minulla lisäksi vielä joku outo vatsatauti Etiopian matkan peruilta. Lääkekuurien jälkeen kaikki on nyt kunnossa. Juoksuohjelma kärsi sairastelusta ja siirsin oman maratontavoitteeni vuoden jälkipuoliskolle. Pepe on hyvässä vauhdissa ja juoksee ekan maratoninsa vappuna jos ei ihmeitä tapahdu.

Irene on koulun uimajoukkueessa kehittynyt huimasti, enää en pysy vaparissa perässä. Juoksussa vielä jotenkin. Irene osaa jopa perhosta! Hui. Minä en.
Pepen kanssa on jatkettu argentiinalaista tangoa ja se on edelleen huippukivaa.

Afrikan keikkamme on nyt yli puolen välin, aika tuntuu juuri nyt kuluvan kamalan nopeasti. Parin kuukauden päästä Irene lähtee Suomeen kesälomalle ja kesäloman jälkeen alkaa viimeinen vuotemme täällä. Minulla on toukokuun loppuun asti töissä aika kiirettä, ja kesäkuussa alkaa täällä jalkapallon MM-kisat ja kukaan ei tiedä mitä silloin liikenteen tms kanssa tapahtuu. Ainakin sisäisten lentojen hinnat moninkertaistuvat, ja voi olla että kokoukset vaan suosiolla siirretään elokuulle....

Yritin saada tähän kuvaa mukaan mutta 15 minuutin latauksellakaan ei onnistunut. Ehkäpä sitten ensi kerralla.