Vielä täällä?

Perhe Afrikassa on siirtynyt Suomeen, jo 2015 puolella ja bloggaaminen ei enää tunnu täyttävän tarkoitustaan. Olisikohan jossain joku palvelu josta saisi tulostettua blogin kuvineen vaikka kirjan muotoon? Se olisi kiva muisto näistä vuosista.

Askarteluja ja muuta.

Hyvää uuttavuotta ja kaikenlaista muutakin! Blogittaminen on pahasti jäänyt, kuulumiset ovat päätyneet viime aikoina lähinnä Facebookin puolelle.

Joululoma on takana ja viimeinen pätkä Tansaniassa alkanut minulle ja Pepelle. Irene siirtyi jo kesällä Suomeen lukioon.

Meillä on siis tyhjää kotona ja teksua pitää keksiä - tänään kävin aikuisten askartelukurssilla väkertämässä kitenge-kengät. Tästäpä siis aihetta aktivoitua bloggaamiseen jälleen.

Tästä aloitettiin. Vanhat kulahtaneet ballerinat, jotka olisin muuten heittänyt pois ja suikale kangasta.

Kangas liimattiin kenkiin tälläisella yleisliimalla. Vähän erikeepperin tapaista mutta vähän paksumpaa.

Liimaa otettiin köntsä kuppiin ja levitettiin pienellä siveltimellä kenkien pintaan. Olisi ollut kätevämpää jos olisi ollut yksi leveä litteä sivellin isompien pintojen sutimiseen, ja pienempi tarkkoihin paikkoihin, mutta yhdelläkin onnistui.

Viimeistelyyn käytettiin tällaista kirkkaaksi kuivuvaa liimaa. Ei ihan superliimaa mutta paljon nopeammin ja napakammin kuivuvuvaa kuin se valkea liima. Melkein liimasin kaksi sormeani yhteen.

Kädet eivät riittäneet kuvaamiseen kun sudin liimaa omaan kenkääni, mutta tässä naapurin kenkä. Liimaa siis reilusti pintaan, kaikkiin kohtiin mihin kankaan on tarkoitus tulla.

Kangas kengän päälle mahdollisimman tiukasti, kurtut ja ilmakuplat pois, venytellen. Kärjestä alkaen, edeten sivuille. Kantaan ei vielä kangasta liimata. Kun kangas on paikoillaan, kangas viilletään auki kengän aukon etupäästä ja vedetään kokonaan halki kantapuolelta.

Aukkoa laajennetaan soikionmuotoiseksi ja vähän viiltoja jotta reunan saa taitettua sisäpuolelle.

Kengän sisäreunaan liimaa ja kankaan reunat kiinni.

Liimaa alkoi olla joka paikassa... tässä yritin saada kantaa liimattua.

Kantapuolella siis kankaat menevät päällekäin. Ensin toinen puoli alle, sitten toinen puoli päälle ja siitä reuna taitetaan alle jotta sauma näyttää siistiltä.

Tässä kohtaa kenkä ylösalaisin ja huomataan että kangas ei ole tarttunut ihan pohjan reunaan asti, joten lisää liimaa ja kangas paremmin kiinni.

Kun liima oli kuivunut, ylimääräinen kangas leikattiin tällaisella askarteluveitsellä mahdollisimman tarkasti kengän pohjan ja kengän reunan saumakohdasta. Lopuksi kirkkaalla liimalla pohjan reunan vierestä ympäri jottei kangas lähde rispaantumaan.

Tässä koko ryhmän tuotokset, kaksi tuntia meni. Erityisen ihanat tuli yhteensopivista äidin ja vauvan popoista.

Varusteet

En ole vielä saanut aikaiseksi teettää mekkoa löytämästäni sateenvarjokuvioisesta kankaasta. Tällä hetkellä myönnytykseni sadekaudelle on lähinnä tämä:

Myönnän että Crocsit eivät ehkä ole tyylikkäin keksintö kautta aikojen, mutta sade- ja mutakelillä nämä voittavat kyllä aika monta muuta vaihtoehtoa. Ei tarvitse pilata kenkiään.

Selvennykseksi siis jos ei tästä aukea: kuvan avokkaat ovat muovia, Crocsit. Vähän hikittää mutta kaikkea ei voi saada.

Sadetansseja

Tanssirintamalle kuuluu hyvää, ollaan saatu milongat eli argentiinalaisen tangon tanssi-illat käyntiin. Ajatus on pitää joka kuukauden viimeinen perjantai tanssit, eilen oli milonga numero 2. Vähänhän meitä on, mutta kiva nähdä miten mukava henki porukassa on. Kaikki tanssivat kaikkien kanssa, aloitteleville ei nyrpistellä ja pöydistä kuuluu naurunrätkätys. Tunneillakin on jo huomattu Suomesta tuttua ilmiötä - kun tanssitunti loppuu, porukka jää rupattelemaan eikä heti liukea paikalta.

Meidän tunneilla käy nyt jo jopa joitain tansanialaisia, suurin osa on tullut salsaporukoiden kautta. Muutama kurssilainen käy molemmissa ja on tuonut kavereitaan mukanaan. Kovasti on myös kyselty toista viikkotuntia, mutta nyt ei siihen ole ryhdytty. Syksyllä sitten kun Irene on Suomessa ja äidillä on ikävä voidaan alkaa opettaa tanssia enemmän.

Sadekausi on alkanut ja tänä vuonna vettä on tullut enemmän lyhyemmässä ajassa kuin viime vuonna. Aina kun täällä sataa vettä kertyy tietyissä paikoissa kaduille ja liikenne menee sekaisin. Viemäröinti ei toimi tai sitä ei ole tai se on väärin suunniteltu tai putket tukossa. Asia otetaan vähän itsestään selvyytenä, kun sataa on paha ruuhka. Very bad jam. Sateet loppuvat sitten aikanaan.

Sateiden aikana teissä olevat kuopat pahenevat ja syvenevät ja mutavellin alta niitä ei näe. Teitä ei sadekauden aikana korjata joten tilanne pahenee siihen asti kun sateet loppuvat. Sitä odotellessa ajellaan varovasti ja vältetään pahimpia alueita.

 Silloin kun olimme muuttamassa tänne käytiin katselemassa asuntoja. Aivan upouusi paikka silloin oli Dar Villas, joka oli vielä osittain rakenteilla. Kiinteistövälittäjä kyllä sanoi että paikka on rakennettu entiselle suolle, ja siellä saattaa olla sadekauden aikaan hyttysiä ja muutenkin kosteaa. Silloinpa ei kukaan tiennytkään miten kosteaa...

(Kuvat Rhapsody's Dar es Salaam -ravintolan FB-sivulta. En yleensä lainaile muiden kuvia mutta nyt oli pakko.)

Paikallisten mukaan ennen kuin Dar Villas rakennettiin, sillä alueella (Mikochenissa) ei tulvinut yhtä pahasti kuin nykyään. Suomainen tulva-alue toimi luonnollisena viemärinä. Rakennuttajat saivat maan halvalla, tumppasivat sen täyteen hiekkaan ja rakensivat taloja vuokrattavaksi. Nyt sitten sadeaikaan koko kaupunginosa muuttuu järveksi.

Niin ja kenen on syy? Olisiko rakennuttajien pitänyt tietää? Olisiko rakennusluvan myöntäjien pitänyt tietää? Olisiko pitänyt olla osaava kaupunkisuunnittelu mukana? Tyypillisesti täällä myös joku porukka rakentaa ja sitten myy jollekin toiselle. Meidän asuntojen rakennuttaja on kuulemma ollut mukana rakentamassa myös Dar Villoja, mutta myynyt nämä meidän talot toiselle firmalle samoihin aikoihin kun Dar Villa rakennustyöt alkoivat. Tuskinpa tässäkään sen laadukkaampaa suunnittelua on tehty, tuurilla parempi paikka.

Eilen illalla milongassa juttelin yhden tansanialaisen naisen kanssa, joka on asunut Lontoossa parikymmentä vuotta ja nyt palannut takaisin. Puhuttiin vähän näistä maan epäkohdista, ja todettiin että näin väliaikaisesti maassa asuvana niiden kanssa on helpompi elää. Tulee vaan ajateltua että tämähän on aika syvältä, mutta enhän minä täällä ikuisesti ole. Jos tämä olisi se oma maa jossa joskus vanhuutensa viettää ja lapset perheitä perustaa niin tuntuisi vielä toisenlaiselta.

Suomen lehtiä lukiessa näyttäisi siltä että säästötoimenpiteistä ja leikkauksista on nousemassa aika sota. Varmasti moni asia vaikuttaa monen perheen talouteen, mutta silti olen itse kiitollinen kansalaisuudesta maassa, jossa on maailman pienimpiä korruptioasteita ja eduskunta ja hallitus, jonka voi ajatella edes yrittävän tehdä parhaansa asioiden ratkaisemiseksi. Suomessa ei presidentin poika yhtäkkiä omista kolmekymmentä tehdasta.

Tälläisiä ajatuksia tänään hikisestä Darista. Voikaahan hyvin siellä Suomen päässä ja olkaa ihmisiksi.

Ystävänpäiväjuhlat Tansaniassa

Nyt oli jo pakko raahautua blogin ääreen ja kertoa teille hieman ystävänpäivän häppeningeistä. Tämä on pitkähkö tarina

Me Pepen kanssa siis lauletaan paikallisessa pienessä harrastekuorossa, ja jo syksyllä kuoron johtaja Katie ehdotti että pidetään ystävänpäivänä konsertti kun täällä ei välttämättä silloin ole kauheasti mitään hauskaa tapahtumaa. Katie ja miehensä, kuten monet muut Irenen koulun opettajat ovat amerikkalaisia ja heille Valentine's Day on vähän isompi juttu kuin meille. Hauska idea kuitenkin ja näin päätettiin.

Laulutreenien lisäksi Katie sääti muutakin ohjelmaa paikalle, mukaan tuli harrastajajousikvartetti, sekä kolmen hengen pikakyhätty kokoonpano soittamaan yhtä tangoa joka me luvattiin tanssia. Tapahtumapaikaksi löytyi paikallinen intialaisravintola, ja sitten myytiin lippuja.

Sovittiin että kuorolaiset tulevat paikalle klo 17 jotta ehditään pitää viimeiset treenit ja avata äänet ja syödä ennen kuin yleisö tulee paikalle kello 19. Tansaniassa kun ollaan, suurin osa kuorosta oli paikalla noin 17:30 ja loput sitten siinä harjoituksen aikana. Kuudelta piti syödä joten siihen mennessä lopetettiin.

No, yllättäen ruoka ei ollut valmiina kuudelta, jousikvartettikin vähän treenaili ja porukka istuskeli ympäriinsä ulkona. Treenien aikana huomattiin myös että esiintymispaikan kohdalla oli niin pimeää ettei nuottien ja sanojen lukeminen oikein onnistunut, ja ihmeellistä kyllä paikasta löytyi puuttuvien paikalle hehkulamput.

Treenien aikana huomattiin myös että paikan hyvin äänekäs generaattori sekä metelöi että kävi aika epätasaisesti, joten aina silloin tällöin valot himmenivät ja sähköpianon virransuojaaja katkaisi pianosta sähköt. Jippii. Päätettiin sitten ottaa riski ja ottaa suojapalikka välistä pois, generaattorista kun ei kai kovin herkästi ylivirtaa tule.

Esiintyjien ruoka tuli sitten lopulta varttia vaille seitsemän ja me inhaloitiin lautaselliset nopeasti, kun esitysten oli tarkoitus alkaa varttia yli seitsemän. Ihmiset alkoivat saapua ja jousikvartetti alkoi soittaa odottelumusiikkia. Uudet kirkkaat valot toimivat hienosti, paitsi että yhtäkkiä sisään hyökkäsi valojen houkuttelemana jättikokoisia lentomuurahaisia.

Jousikvartetti soitti aika tyynesti, ihmiset tappoivat muurahaisia lennosta ja lapset kirkuivat vain vähän. Uudet kirkkaat valot sammutettiin ja tilanne tasaantui. Kello tuli puoli kahdeksan, pöydät olivat täynnä ja varsinaisten vieraiden ruoka ei ihan vielä ollut valmiina. Niin ja kuulemma viinipullot loppuivat ravintolasta suunnilleen tässä vaiheessa. Osa vieraista söi esiintyjien ruoan rippeitä koska sitä ei oltu korjattu pois, mutta ilmeisesti se oli suunnilleen samaan.

Jossain vaiheessa lentomuurahaiset katosivat salaperäisesti ja valot laitettiin takaisin, ja vieraatkin saivat ruokaa. Päästiin sitten aloittamaan noin 45 minuuttia myöhässä. Aluperin tarkoitus oli pilkkoa kuoron osuutta useampaan palaan, ja kvartetin piti soittaa siinä välissä. Myöhästymisen takia kvartetti oli kuitenkin soittanut suurimman osan ohjelmistostaan, joten meidänkin ohjelman järjestystä muutettiin lennosta.

Laulut menivät hyvin uudessa järjestyksessä, kvartetti soitti vielä vähän lisää ja sitten tuli tangon vuoro. La Cumparsitan (Hiljaa yössä- tango suomeksi) soitti kokoonpano jossa Katie soitti pianoa, lisäksi mukana oli viulunsoittaja ja haitarinsoittaja. Molemmat olivat koulun tiloissa iltaisin soittotunteja antavia henkilöitä. Viulisti oli aika hyvä, mutta haitarinsoittajaparka, tansanialainen Alois ei ihan ollutkaan ehkä niin hyvä kuin oli itse aikaisemmin luullut ja ilmeisesti oli tajunnut sen itsekin muttei voinut perääntyä.

Tangon tanssiminen oli aika mielenkiintoista kun joissain osissa rytmin olisi pitänyt tulla haitarista ja hanuristiparalla oli sellainen peura autonvaloissa ilme ja vähän jähmeät sormet. Ihan mukavasti se kuulemma meni vaikka meitä meinasikin vähän alkaa hihityttää tanssin aikana.

Lopuksi soitettiin musiikkia meidän iPodilta, vuoronperään tangoa ja muuta, hidasta swingiä ja muita slovareita. Meidän tango-oppilaita oli paikalla ja he jopa uskaltautuivat tanssimaan hienosti.

Kuoron ohjelmisto oli kappaleet L.O.V.E, Beatlesin Yesterday, Mozartin Piu non si trovano, My Funny Valentine ja lopuksi Toton Africa. Mozartia lukuunottamatta meitä säesti pianisti, rumpali ja basisti ja tällä kertaa laulaminen oli tosi mukavaa eikä jännittänyt niin paljon kuin ekassa konsertissa viime vuonna. Edelleen se ei ole helppoa, vahvasti epämukavuusalueella ollaan, mutta se on myös kivaa.

Kuulemma tilaisuus oli kiva, ja onneksi yleisö koostui enimmäkseen kuorolaisten ja kvartetin ystävistä joten kaikki suhtautuivat aika joustavasti siihen että asiat eivät menneet ihan niin kuin oli ajateltu.

Aika tyypillisen tansanialainen tilaisuus - asiat menevät pieleen tai ainakaan ei niin kuin ajateltiin, ruoat on myöhässä ja lentomuurahaiset hyökkää mutta kaikki järjestyy jotenkin.

Kahden viikon päästä järjestetään Dar es Salaamin ensimmäinen milonga, saa nähdä miten siinä käy.

Lomakuvia Kaliforniasta

Tässä hieman pikakatsausta joululomaan.

Leivottiin pipareita, itse tehtiin taikinakin Paraisten piparkakkuohjeella. Hyvää ja mausteista taikinaa tuli. Ei ollut kaulinta mutta viinipullo toimi ihan hyvin. Ei myöskään ollut piparimuotteja (paitsi dinosaurusten muotoisia) mutta veitsellä tehtiin vapaamuotoisia ja juomalaisilla pyöreitä. Ja joka ikinen koristeltiin. Myös talosta tuli hieno.

Paikallisten pienpanimoiden oluidet olivat hyviä.

Pepen kanssa vietettiin yksi päivä autossa, ajettiin katsomaan jättimäisiä punapuita vähän pohjoisempaan.

Takaisin tullessa ajettiin pätkä rannikkotietä ja ihailtiin maisemia. Tie oli kyllä niin kiharaa että tuntui että omat perävalot näkyy kohta.

 Yksi päivä käytettiin Napa Valleyssa viinitilakierroksella. Hieno paikka oli Castello di Amorosa, jonka linnaympäristössä oli myös lapsille ihailtavaa.

Tilan kaupasta olisi viinin lisäksi saanut vaikka mitä, muun muassa Napa-saippuaa. Saakohan sillä pestä muita ruumiinosia?

Hienoja retkeilymaastoja oli ihan majapaikan vieressä sekä vähän kauempana. Tosi kivaa päästä luontoon käppäilemään, vieläpä siten ettei hiki virtaa koko ajan.

Irene pääsi isosiskohommiin taas pitkästä aikaa.

Amerikkalaista elämänmenoa on ihan muuten vaan jännä katsella. Drive-in espressobaariin oli pitkä jono Garbervillessa jonka läpi ajoimme matkalla punapuumetsään.

Joissain luonnontiedemuseoissa käytiin myös porukalla San Franciscossa.

Ja tässä kohtaa huomaan että osa kuvista on vielä kameran muistikortilla, osa 2 lienee siis tulossa myöhemmin.

2014!

Lomilta palattu ja huomenna alkaa arki. Oltiin joulun vietossa Kaliforniassa ja teki hyvää pitää kunnon loma, kolmisen viikkoa. Tässä projektissa on käynyt samoin kuin edellisessäkin, ekana vuonna ei syystä tai toisesta tullut pidettyä ihan täysiä lomia ja nyt niitä pitää tasoitella. Projekteissa on myös yleensä se sääntö että viimeisen kolmen kuukauden aikana ei saa pitää ainakaan pitkiä ulkomaan lomia, joten viimeisen vuoden kesälomat pitää käyttää vuoden aikana pikku hiljaa. Tämä on varmaan ihan hyvä juttu, loppua kohden tuntuu että lomia kaipaakin vähän enemmän.

Nyt on reilu puolitoista vuotta projektia ja Tansaniassa asumista jäljellä ellei tule mitään muutoksia matkan varrella, ja tuntuu että lähtölaskenta alkaa jo. Projektissa pitää alkaa miettiä mitä ehtii saada järkevästi aikaan ja mitä ei, ja ehkä suunnata joitain resursseja uudelleen.

Irene muuttaa kesällä Suomeen lukioon, ja ylimääräisten tavaroiden siivoilu ja poistaminen alkaa. Myös meidän osalta, sitten kun Suomeen tullaan tätä kaikkea sälää ei varmasti tuoda mukana, mutta toisaalta joitain esineitä kyllä halutaan pitää mukana muistoina. Varmaan on helpompi alkaa luopua tavaroista pikku hiljaa kuin yrittää tehdä sitä taas sitten loppukiireissä.

Aikaerosta toipuminen on vielä vähän kesken, ja Pepen kanssa saatiin molemmat flunssakin matkalla. Kaliforniassa oli ihanan viileää, täällä on nyt taas yhtäkkiä kuuma! Vuoden kuumin aika lienee nyt, ja helpottaa oikeastaan sitten vasta kun sateet alkavat maaliskuulla. Toki on ihanaa kun aurinko paistaa ja taivas on sininen. Kunhan tämä köhä helpottaa pitää alkaa taas uida uima-altaasta ja nauttia ilmastosta. Se helpottaa muita arjen ärsytyksiä kun nauttii täällä olon hyvistäkin puolista.

Kuulin jouluna että eteläafrikkalainen työparini Thiru oli ollut vakavassa auto-onnettomuudessa ja nyt eilen ja tänään olen lukenut läpi hänen miehensä päivityksiä aiheesta. Onneksi hengenvaaraa ei enää ole, mutta näyttää todennäköiseltä että hän halvaantuu rinnasta alaspäin. Tätä on nyt pitänyt itkeskellä vähän, ja samalla olla kiitollinen siitä ettei käynyt pahemmin. Thiru on omana vahvana itsenään jo suunnittelemassa elämää eteenpäin uusista lähtökohdista.

Onnellista uutta vuotta kaikille! Iloitaan siitä mitä meillä on, tänäkin vuonna.