keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kulttuurikolahduksia eli saako rapsuttaa?

Asun itselleni vieraassa kulttuurissa, enkä tietenkään voi olettaa että kaikki ympärilläni toimivat siten kuin minä olen tottunut. Epämukavuusalueella olemiseen tottuu, ja jonkun ajan kuluttua jotkut asiat eivät enää hierrä.

Edelleen löydän itsestäni kuitenkin ärsytysnappuloita, joita en saa neutraloitua. On päiviä, jolloin jokin yksittäinen asia hyppää erityisesti silmille.

Eilen minua ärsytti erityisesti monien tansanialaisten miesten tapa nostella ja rapsuttaa perhekalleuksiaan julkisilla paikoilla, toki onneksi vaatteiden läpi. Kadulla kulkiessa silmään osuu jatkuvasti mies käsi haaroissaan. Olettaisin että suurin osa miehistä ei edes tiedosta asiaa, mitään tarkoituksella provokatiivista siinä ei tunnu olevan.

Jos tällainen käytös ei tavallista tansanialaista häiritse, niin silloinhan se on vain minun ongelmani enkä voi mennä kertomaan ihmisille että kyllä ne varusteet siellä pysyvät, ei tarvitse koko ajan tarkistella. Toisaalta olen kuullut tapauksistakin jossa haarovälin rapsuttaminen työpaikkahaastattelussa vaikutti kielteisesti. Saattaisi siis olla hyödyllistäkin miesten tämä tiedostaa.

Päivän huipentumana toimistooni tuli nuori hermostunut mies selvittämään yhtä asiaa vähän heikolla englannillaan. Minä istuin pöytäni ääressä, hän tuli seisomaan pöytäni eteen - ja se käsi meni sinne haaroihin juuri silmieni korkeudella.

Lyhyen keskustelumme ajan käsi palasi turvapaikkaansa muutaman kerran, ja lopuksi sama käsi ojennettiin minulle käteltäväksi. Äy. Käsidesiä kaipasin sen jälkeen.

Suomalaiset miehet on kyllä aika mukavia.

Ei kommentteja: