Niitä eläimiä - Mikumista edelleen

 Sain palautetta siitä, että eläinten kuvia saa edelleen laittaa eikä blogiyleisö ole vielä kyllästynyt. Laitetaanpa sitten. Mikumissa yksi reissun monista kivoista puolista oli se, että nähtiin aika paljon poikasia eri lajeista, ja monia eläimiä paljon kerralla.

Pikkuseeprat ovat aina vaan hauskoja katseltavia harjat pystyssä! Aika monella seepramammalla oli maha sen näköinen että lisää pieniä oli tulossa.

Matriarkan ympärille kerääntynyt lauma nukkui puun varjossa, ja aina kun varjo siirtyi pois jonkun päältä, tämä nousi haukotellen ylös ja etsi uuden varjopaikan. Muuten ei paljon tapahtunut.

Vaikka leijonat eivät kovin reippailta vaikuttaneetkaan, aina se sykähdyttää kun leijona ottaa katsekontaktin... mielessä käy heti, mahdanko näyttää murealta.

Safariautomme oli sellaista mallia, josta katto nostetaan ylös ja alle mahtuu seisomaan. Pepe seisoi melko lailla koko ajan, tämä oli minun kuvakulmani.

Monenlaisia lintuja nähtiin.

Kirahvien väritys ja kuviot vaihtelevat aika paljon, kuulemma mitä tummempi, sitä vanhempi, mutta jonkun verran on myös yksilöllisiä eroja.

Taustalta ei ehkä erota, mutta näimme isoja laumoja kirahveja. Ne vain hajaantuivat kukin oman puunsa alle syömään, ja kun puita oli aika harvassa niitä ei samaan kuvaan montaa osu.

Kuljettaja-matkanjärjestäjä-toimitusjohtaja-eräopas Kanuth.

En muista enää mikä tämän hienon värisen linnun nimi oli. Lilaa, oranssia, sinistä, turkoosia... ei ehkä suojavärinä hyvä mutta upeat värit.

Auringonlaskut ovat täällä jotenkin erilaisia, en tiedä miksi. Ehkä vain siksi että savannilla taivasta näkyy kerrallaan niin paljon.

Tässä vähän sitä kirahvilaumaa, ja levollista maisemaa.