Hassua kuinka suomalaisia asioita silloin tällöin pilkahtelee esiin.
Spar myy Vaasan pientä pyöreää näkkileipää ja hapankorppuja, viimeksimainittua vieläpä useita makuja: original, kumina ja monivilja. Ugandassa oli lentokentällä myynnissä Marianne-karkkeja, en tosin ostanut.
Marimekko on vilahtanut muutaman lehden muoti- ja muotoilujutuissa. Finlandia-vodkaa ei vaan tahdo saada mistään, Absolutia kyllä on joka paikassa. Buu!
Viimeksi käydessämme Makrossa (tukun ja mega-Anttilan risteytys mutta isompi) retkeilyosaston poika kysyi mistä olemme ja sanoi tunnistaneensa kielen Suomeksi, tunsi kuulemma jonkun suomalaisen vaihto-opiskelijan. Suomalaisia opiskelijoita on joko ollut näillä nurkilla paljon tai sitten vaan jääneet hyvin mieleen kun useampikin myyjä tai tarjoilija on kertonut suomalaisesta ystävästään joka on Hoolsinkista, Kjuoupjoista tai Taammereelta.
Minä olen työpaikallani saanut lisänimen "resident Finn", kuulemma jokaisessa hyvässä IT-instituutissa pitäisi olla yksi päivystävä suomalainen.
Suomalaisilla on sekä kehitysyhteistyökuvioissa että ICT- ja innovaatiomaailmassa hyvä maine. Meitä arvostetaan sekä asiantuntemuksen, Suomen saavutusten että puolueettomuuden takia. Suomalaisia ei epäillä imperialistisista taka-ajatuksista.
Hyvä Suomi! Näin isänmaallisuuden puuskassa sovittiin juuri Veeran kanssa pitävämme yhdessä juhannusjuhlat. Uima-altaan vesikin on sopivasti + 14, pääsee tunnelmaan... mistähän saisi koivun?
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
torstai 21. toukokuuta 2009
Syksykevät?
Onpa outoa että täällä on syksy. Talvella (siis Suomen talvikuukausina) ei yhtään haitannut että täällä oli kesä, mutta nyt jotenkin pääni on täysin keväässä. Kävin viime viikonloppuna vaatekaupoissa, ja huomasin selvästi haluavani kevätvärejä, jotain raikasta ja heleää... ja kaupat olivat täynnä mustaa, harmaata, viininpunaista, pullonvihreää, syksyn ja talven värejä selvästi.
Aamuisin on pimeää ja koleaa, vaikeaa päästä ylös sängystä. Päivät ovat kauniita ja kuulaita, enimmäkseen aurinkoisiakin. Päivällä tuntuu ihan keväältä. Illalla tulee sitten taas aikaisin pimeää, kuudelta alkaa jo vähän hämärtää. Lenkille ei ulos viitsi lähteä oikein kuin viikonloppuisin kun ei haluta juosta pimeässä. Onneksi on se juoksumatto.
Irenellä alkaa koulupäivät olla vähissä, 3.6. lähtee Irenen lento Suomeen. 4.6. eteenpäin Irenen tavoittaa suomalaisesta vanhasta kännykkänumerostaan, jos vaikka kaverit haluaisivat soitella...
Aamuisin on pimeää ja koleaa, vaikeaa päästä ylös sängystä. Päivät ovat kauniita ja kuulaita, enimmäkseen aurinkoisiakin. Päivällä tuntuu ihan keväältä. Illalla tulee sitten taas aikaisin pimeää, kuudelta alkaa jo vähän hämärtää. Lenkille ei ulos viitsi lähteä oikein kuin viikonloppuisin kun ei haluta juosta pimeässä. Onneksi on se juoksumatto.
Irenellä alkaa koulupäivät olla vähissä, 3.6. lähtee Irenen lento Suomeen. 4.6. eteenpäin Irenen tavoittaa suomalaisesta vanhasta kännykkänumerostaan, jos vaikka kaverit haluaisivat soitella...
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Juoksentelua
Kerroin aikaisemmin että ostettiin käytetty juoksumatto, ja näin ollen tuli hyvä syy aloittaa säännöllisempi juoksentelu. Yhdestä liikuntalehdestä löytyi sopiva 12 viikon harjoitusohjelma tavoitteena juosta lopuksi 10 km. Työkaverini Laurens juoksee myös, ja yllytimme toisemme ilmoittautumaan vapunpäivänä olevaan kympin juoksuun.
Ihan 12 viikkoa ei ollut aikaa kun aloitin helmikuun lopussa juoksemisen, mutta vähän tahtia tiukentamalla onnistui ihan hyvin. Juoksin 3-4 kertaa viikossa, ensin pelkästään juoksumatolla mutta loppuvaiheessa myös lähikaduilla viikonloppuisin.
Juoksutapahtumassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, yli 6000 juoksijaa osallistui jollekin viidestä matkasta (tarjolla 42, 32, 21, 10 ja 5km). Pepe tuli seuraksi ja pääsimme kaikki kolme tavoitteeseen: Hyväkuntoisena maaliin ja koko matka juosten. Pepe juoksi matkan 65 minuutissa, Laurens 75 ja minä 85 minuutissa. Tästä on hyvä parantaa.
(en juossut teekkarilakki päässä mutta vappuaamun kunniaksi piti sentään kuva ottaa)
Ihan 12 viikkoa ei ollut aikaa kun aloitin helmikuun lopussa juoksemisen, mutta vähän tahtia tiukentamalla onnistui ihan hyvin. Juoksin 3-4 kertaa viikossa, ensin pelkästään juoksumatolla mutta loppuvaiheessa myös lähikaduilla viikonloppuisin.Juoksutapahtumassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, yli 6000 juoksijaa osallistui jollekin viidestä matkasta (tarjolla 42, 32, 21, 10 ja 5km). Pepe tuli seuraksi ja pääsimme kaikki kolme tavoitteeseen: Hyväkuntoisena maaliin ja koko matka juosten. Pepe juoksi matkan 65 minuutissa, Laurens 75 ja minä 85 minuutissa. Tästä on hyvä parantaa.
(en juossut teekkarilakki päässä mutta vappuaamun kunniaksi piti sentään kuva ottaa)
Elefantteja katsomassa
Käytiin elefantteja katsomassa pari viikkoa sitten ja otettiin kotiapumme Marthan lapset Percy (16) ja Karen (7) mukaan.
Opittiin elefanteista kaikenlaista mielenkiintoista, mm sen että niillä on elämän aikana kuudet hampaat ja hampaiden vaihtuminen vie aina pari vuotta ja on tuskallista. Hampaat eivät tule entisten ala- ja yläpuolelta niin kuin ihmisillä, vaan suun takaosasta, ikään kuin liukuhihnalta ja työntävät entiset hampaat edeltään. Syöksyhampaita on vain yhdet.
Elefantin nahka on juuri niin kuivan ja karhean tuntuinen kuin luulisikin, mutta korvalehden takaosa onkin yllättäen tosi sileää ja viileää nahkaa. Korvan takana on kuulemma jäähdytysjärjestelmä. Elefantin nahassa on myös karvoja mutta aika harvassa, niitä ei etäämmältä erota.
Pääsimme kaikki vuorollaan taputtelemaan elefantteja eläintenhoitajan opastuksella, ja aina lopuksi piti ottaa kuva syöksyhampaasta kiinni pitäen. Fantit poseerasivat hienosti kärsä ylhäällä.
Ohjelmaan kuului myös käsikkäin... kärsäkkäin... no siis käsi kärsässä kävely, saimme siis kävelyttää elefantteja kentän ympäri kärsästä kiinni pitäen. Oikeaoppinen ote oli muut sormet kärsän sisässä ja peukalo ulkopuolella. Kärsästä tuli lämmintä tuhinaa joka oli myös hiekkaista.
Lopuksi syötiin, ruokaa odotellessa Irene ja Karen taittelivat Robin Hood -hatut lautasliinoista. Ruokakin oli ihan hyvää.
Opittiin elefanteista kaikenlaista mielenkiintoista, mm sen että niillä on elämän aikana kuudet hampaat ja hampaiden vaihtuminen vie aina pari vuotta ja on tuskallista. Hampaat eivät tule entisten ala- ja yläpuolelta niin kuin ihmisillä, vaan suun takaosasta, ikään kuin liukuhihnalta ja työntävät entiset hampaat edeltään. Syöksyhampaita on vain yhdet.
Elefantin nahka on juuri niin kuivan ja karhean tuntuinen kuin luulisikin, mutta korvalehden takaosa onkin yllättäen tosi sileää ja viileää nahkaa. Korvan takana on kuulemma jäähdytysjärjestelmä. Elefantin nahassa on myös karvoja mutta aika harvassa, niitä ei etäämmältä erota.
Pääsimme kaikki vuorollaan taputtelemaan elefantteja eläintenhoitajan opastuksella, ja aina lopuksi piti ottaa kuva syöksyhampaasta kiinni pitäen. Fantit poseerasivat hienosti kärsä ylhäällä.
Ohjelmaan kuului myös käsikkäin... kärsäkkäin... no siis käsi kärsässä kävely, saimme siis kävelyttää elefantteja kentän ympäri kärsästä kiinni pitäen. Oikeaoppinen ote oli muut sormet kärsän sisässä ja peukalo ulkopuolella. Kärsästä tuli lämmintä tuhinaa joka oli myös hiekkaista.
Lopuksi syötiin, ruokaa odotellessa Irene ja Karen taittelivat Robin Hood -hatut lautasliinoista. Ruokakin oli ihan hyvää.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Vaalit ja syksy
Syksy on selvästi saapunut, ensimmäiset pipot on jo nähty vaikka päivälämpötila onkin yli 20 astetta. Öisin laskee kyllä jo alle 10 asteen ja kotona sisällä alkaa selvästi olla koleaa ja kostean tuntuista. Makuuhuoneisiin on hankittu lämmityslaitteet, mutta muuten on vaan alistuttava siihen että lähikuukausina saa olla kotona sisällä villapaita päällä.
Keskiviikkona 22.4. oli Election Day eli vaalit, ja päivä oli julistettu kansalliseksi vapaapäiväksi. Irene oli tosin koulussa, kun amerikkalainen koulu ei aina noudata täkäläisiä vapaapäiviä, ja minä tein kirjoitustöitä kotona.
Näyttää siltä että valtapuolue ANC saa tavoittelemansa 2/3 enemmistön valtakunnallisesti, mikä tarkoittaa sitä, että halutessaan ANC voi muuttaa perustuslakia ilman muiden puolueiden suostumusta. Näin pohjoismaiselta kantilta katsottuna täkäläinen politiikka on jännittävää. ANC:n puheenjohtaja ja näin ollen vaalivoiton jälkeen tuleva presidentti Jacob Zuma (presidentinvaaleja ei erikseen ole vaan parlamentti valitsee presidentin) on ollut osallisena lahjussyytteissä, ja oikeudenkäynneissä, hänellä on 3-4 virallista vaimoa ja 10-18 lasta. Täkäläisten mielestä on lähinnä hupaista kun kertoo että Anneli Jäätteenmäki Suomessa joutui eroamaan pääministerin paikalta kun jäi valehtelusta kiinni.
Mielenkiintoista nähdä muuttuuko nyt mikään. Ei välttämättä, vaikka Zuma onkin monella tavalla erityyppinen poliitikko kuin edeltäjänsä, ANC:n politiikka jatkuu varmaankin aika samanlaisena. Toivoa voi että joihinkin asioihin tartuttaisiin entistä paremmin, esimerkiksi rikollisuus huolestuttaa kaikkia eteläafrikkalaisia.
Keskiviikkona 22.4. oli Election Day eli vaalit, ja päivä oli julistettu kansalliseksi vapaapäiväksi. Irene oli tosin koulussa, kun amerikkalainen koulu ei aina noudata täkäläisiä vapaapäiviä, ja minä tein kirjoitustöitä kotona.
Näyttää siltä että valtapuolue ANC saa tavoittelemansa 2/3 enemmistön valtakunnallisesti, mikä tarkoittaa sitä, että halutessaan ANC voi muuttaa perustuslakia ilman muiden puolueiden suostumusta. Näin pohjoismaiselta kantilta katsottuna täkäläinen politiikka on jännittävää. ANC:n puheenjohtaja ja näin ollen vaalivoiton jälkeen tuleva presidentti Jacob Zuma (presidentinvaaleja ei erikseen ole vaan parlamentti valitsee presidentin) on ollut osallisena lahjussyytteissä, ja oikeudenkäynneissä, hänellä on 3-4 virallista vaimoa ja 10-18 lasta. Täkäläisten mielestä on lähinnä hupaista kun kertoo että Anneli Jäätteenmäki Suomessa joutui eroamaan pääministerin paikalta kun jäi valehtelusta kiinni.
Mielenkiintoista nähdä muuttuuko nyt mikään. Ei välttämättä, vaikka Zuma onkin monella tavalla erityyppinen poliitikko kuin edeltäjänsä, ANC:n politiikka jatkuu varmaankin aika samanlaisena. Toivoa voi että joihinkin asioihin tartuttaisiin entistä paremmin, esimerkiksi rikollisuus huolestuttaa kaikkia eteläafrikkalaisia.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Kissoja matkan varrelta
Mummille ja muille kissojen ystäville raportti Eastern Cape-matkan kissakohtaamisista:
Tämän pienen mustan kissan nimi on Mattie. Se asuu Summer Blue -guesthousessa Port Elizabethissa. Mattien tehtävä on leikittää vieraita, mutta aina ei jaksaisi.
"Hyvä on sitten, leikitään." Keltainen pörrönauha on Mattien lempilelu. Sitä pitää metsästää ja jahdata ja ottaa vauhtia matolta koska se ei luista.

"Grrgrrgrrgrr, namnamnam!"
Mattiella on myös kaksi aikuista kissakollegaa, jotka olivat vähän arempia. Niiden nimet ovat Georgie (tyttö) ja Nicky (poika). Mattie on myös tyttö. Georgien pääpuuha oli yrittää livistää vieraiden huoneisiin sisään kutsumatta, jos ovi suljetaan nenän edestä niin sitten ikkunasta. (Kaikki huoneet ovat maan tasalla.) Nicky piileskeli puskissa ja toimi puutarhakalusteiden tyynyjen lämmittimenä, muuta hommaa ei tuntunut olevan.
Ravintolassa Colesbergissä asusteli tämä kissakolmikko plus neljäs joka oli pentu ja jota vierailevat lapset rumppasivat.
Koska oli tylsää, valkokirjava kissa päätti härnätä harmaata veljeä.
"Kuka raapi minua niskasta?" kysyi harmaa kissa.
"Enhän minä raavi, minä puren!" vastasi valkea kissa. Ja sitten painittiin.
Tämän pienen mustan kissan nimi on Mattie. Se asuu Summer Blue -guesthousessa Port Elizabethissa. Mattien tehtävä on leikittää vieraita, mutta aina ei jaksaisi.
"Hyvä on sitten, leikitään." Keltainen pörrönauha on Mattien lempilelu. Sitä pitää metsästää ja jahdata ja ottaa vauhtia matolta koska se ei luista.
"Grrgrrgrrgrr, namnamnam!"
Mattiella on myös kaksi aikuista kissakollegaa, jotka olivat vähän arempia. Niiden nimet ovat Georgie (tyttö) ja Nicky (poika). Mattie on myös tyttö. Georgien pääpuuha oli yrittää livistää vieraiden huoneisiin sisään kutsumatta, jos ovi suljetaan nenän edestä niin sitten ikkunasta. (Kaikki huoneet ovat maan tasalla.) Nicky piileskeli puskissa ja toimi puutarhakalusteiden tyynyjen lämmittimenä, muuta hommaa ei tuntunut olevan.
Ravintolassa Colesbergissä asusteli tämä kissakolmikko plus neljäs joka oli pentu ja jota vierailevat lapset rumppasivat.
Koska oli tylsää, valkokirjava kissa päätti härnätä harmaata veljeä.
"Kuka raapi minua niskasta?" kysyi harmaa kissa.
"Enhän minä raavi, minä puren!" vastasi valkea kissa. Ja sitten painittiin.
Pääsiäinen 2009, Oyster Bay, Eastern Cape
Pääsiäislomasta vietimme tänä vuonna Intian valtameren rannalla, pienessä kylässä nimeltä Oyster Bay. Majapaikkamme oli Oyster Bay Lodge http://www.oysterbaylodge.com/ joka sijaitsee Etelä-Afrikan pisimmän yksityisen rannan tuntumassa: 3,5 km hiekkarantaa.Alla oleva kuva hotellihuoneemme ovelta rannan suuntaan.

Rannalle piti kävellä dyynien yli ja metsikön/pusikon läpi. Alueella olisi ollut myös kävely- ja vaelluspolkuja, mutta me keskityimme kävelemään rannalle, rannalla ja rannalta.

Rannalla oli tilaa ja avaruutta. Läheisestä kylästä sinne tuli myös joitain kävelijöitä, mutta varsinaisesti tungosta ei ollut. Kuvan pienet pisteet ovat Pepe ja Irene.
Hiekkaan on kiva jättää jalanjälkiä kun muita jälkiä ei näy, niin kuin tuoreella lumellakin.
Rantaa reunustivat dyynit joilla kasvoi varpumaista aika kovaa kasvillisuutta.
Simpukoita etsittiin ja löydettiinkin mukava pussillinen. Ne ovat nyt pestyinä terassilla kuivumassa, niitä tuodaan kuulemma Suomeen Irenen luokalle tuliaisiksi.
Rantaa riitti käveltäväksi ristiin rastiin. Aikuiset vähän lenkkeilivätkin rantaa pitkin vuoron perään.
Irene rakensi hiekkalinnoja, joissa oli virtausojat, aallonmurtajat ja muut varotoimet. Ilmeisesti vuorovesi vei ne kuitenkin huolellisesta insinöörityöstä huolimatta. Rakentaja kuvan keskellä.
Piknik-lounaan sai tilata majapaikasta rannalle, jonne sen toimitti tämä urho ratsullaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)